Ikääntyvien kuntoutus

On tosiasia, että fyysisten ja psykomotoristen toimintojen alueella toimintakyky laskee merkittävästi ikääntymisen myötä. Tämä näkyy suoraan toimintakyvyn rajoitteiden määrässä. Yli 65-vuotiaiden määrä 1950-luvulta lähtien on ollut selkeässä nousussa. 75-vuotiailla ja vanhemmilla toimintakyvyn rajoitteita esiintyy 73 %:llä. Fyysiset tekijät ovat parhaimmillaan 20-30 vuoden iässä. Eläkeiässä esimerkiksi verenkiertoelinten toimintakyvystä on jäljellä n. 60-70 % ja maksimaalisesta lihasvoimasta 80-90 %.

Haluamme auttaa vanhuksia palauttamaan toiminnallisen tehokkuuden, koska tiedämme että ikääntyminen heikentää liikkuvuutta. Hyvinvointivaltioissa väestörakenteen muutos on lyhentänyt vanhusväestölle suunnattujen terapiajaksojen pituuksia, joten ongelmaan on tartuttava uudistamalla asennetta omaehtoiseen liikuntaan.

Suoritustaso säilyy ikääntyvällä pitkään, mutta aikaa ja erityyppisiä liikkuvuutta lisääviä toimintatapoja tarvitaan huomattavasti enemmän. Vanhenemiseen voi liittyä myös psyykkistä heikkenemistä. Biologisen ikääntymisen merkkipaalu voidaan valtaväestössä asettaa 75 vuoteen, jonka jälkeen vaurioiden määrä kasvaa. 85 ikävuoden jälkeen useimmilla ihmisillä on vaikeuksia liikkumisessa ja aistitoiminnoissa. Yli 85-vuotiailla myös laitoshoidon tarve kasvaa huomattavasti. Ikääntymismuutokset tulevat merkityksellisiksi erityisesti siinä vaiheessa, kun ne vaarantavat yksilön selviytymisen eivätkä ole kompensoitavissa lääkityksen, apuvälineiden ym. ympäristötekijöiden avulla.

Ikääntymiseen liittyvistä sisäisistä tekijöistä mainittakoon mm. perintötekijät. Tätä ns. biologista vanhenemista ja sen mekanismeja ei tänä päivänäkään ymmärretä täysin. Selvää on kuitenkin se, että elinaikamme on lajiimme liittyvä ilmiö, ja vanheneminen kuuluu luonnollisena osana ihmisen biologiseen olemassaoloon. Sisäinen vanheneminen tapahtuu automaattisesti, emmekä juurikaan pysty vaikuttamaan siihen. Ulkoisia, ikääntymiseen ja muutoksiin vaikuttavia tekijöitä ovat mm. elintavat ja ympäristön vaikutukset. Ulkoiset tekijät saattavat nopeuttaa tai hidastaa sisäistä vanhenemisprosessia. Voimme vaikuttaa ulkoisiin muutoksiin esimerkiksi ravinto- ja liikuntatottumuksilla. Sen sijaan ilmansaasteiden ym. yksilöstä riippumattomien tekijöiden kontrollointi onkin jo vaikeampaa.

Ikääntymiselle suurimman haasteen muodostavat fyysisen terveyden ongelmat ja dementoivat sairaudet. Monissa tutkimuksissa on todettu, että henkilöt voivat elää hyvinkin vanhoiksi erittäin toimintakykyisinä jos heidän fyysinen terveytensä on hyvä eivätkä he sairastu dementiaan. Tämä asettaa erityishaasteita terveyden ja sairauden asianmukaiselle hoidolle. Koska ihmiset  elävät yhä vanhemmiksi, myös elintavoilla ja muilla ulkoisilla vanhenemistekijöillä on  tulevaisuudessa  kasvava merkitys. Ravinnon merkitystä on myös korostettu ikääntyvien henkilöiden toimintakyvyn ylläpitämisessä.

Ikääntyneiden fyysinen kuntouttaminen on edelleen riittämätöntä huolimatta kliinisestä hoitotyöstä, kuntoutustarpeen tunnistamisesta sekä kuntoutusmenetelmistä. Kuntoutus voi käynnistyä mistä tahansa hänen palveluverkostonsa osasta. Siinä otetaan huomioon yksilön erilaiset tarpeet joita hänellä on ollut aiemmassa elämäntilanteessa, nykyisessä elämänvaiheessa ja myös tulevaisuuden näkökulma huomioiden. Mahdollisimman pitkään toimintakykyisenä kotona selviämiseen vaikuttavat yksilön halu huolehtia omasta toimintakyvystä ja hyvinvoinnista. Tutkimusten mukaan kuntoutuksen tavoitteet löytyvät menneen, eletyn elämän sekä nykyisen elämäntilanteen kautta asteittain.